ELÄMÄNI KODIT. OSA 3/4 – KASARMIEN VARJOISSA

ELÄMÄNI KODIT. OSA 3/4 – KASARMIEN VARJOISSA

Muutto pääkaupunkiseudulta Haminaan oli suuri elämän muutos. Kävelyretket äidin kanssa Munkkivuoren ostoskeskukseen ja Pohjois-Haagaan olivat enää vain muisto. Kesäkuussa 1977 alkoi asuminen armeijan työsuhdeasunnoissa, ja sitä kesti aina vuoteen 1984 asti.

Sibeliuskadulla Haminassa, 2h + kk + kph, noin 40 m2

Ensimmäinen kotini vastavihittynä aviovaimona sijaitsi Haminassa varuskunta-alueen reunalla Häkki-nimisen kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Asuin siinä vain yhden vuoden. Asunto oli suunniteltu kahden poikamiehen asunnoksi ja oli perheelle, jopa lapsettomalle pariskunnalle, hyvin epäkäytännöllinen. Asunnossa oli kaksi tilavaa huonetta, pieni keittokomero ja pieni kylpyhuone, jossa oli istuma-amme.

Komea parivuode, jossa oli kiinteä valopääty ja yöpöydät molemmin puolin, ennätettiin hankkia makuuhuoneeseen Huonekaluliike Tauno Korhoselta ennen muuttoa. Edellinen asukas oli jättänyt asuntoon terrakotalla vakosametilla verhoillun sohvakaluston sekä television, jonka kuva oli tasaisen harmaa. Asunnon kaikki ikkunat olivat etelään päin, ja aurinkoisina päivinä suojaa paahteelta todella tarvittiin.


Ostimme ensi hätään oranssia markiisikangasta verhoksi, koska se oli halvinta. Laverisängyn toinen pää toimi ensimmäisenä ruokapöytänämme toisen pään toimittaessa TV-tason virkaa.

Jouluun mennessä löysimme nastolalaisesta huonekaluliikkeestä Ilmo-Kalusteen omaa suunnittelua ja käsityötä olevan palisanterikantisen tummanruskean jatkettavan ruokapöydän ja 6 barokkijäljitelmää olevaa tuolia, jotka oli verhoiltu leijonankeltaisella kuvioleikatulla plyyshillä. Ruokapöydän yläpuolella oli keltaisella lasikuvulla varustettu öljylamppua imitoiva riippuvalaisin ja pöydän päätyseinällä raanu sävy sävyyn. Viherkasveja hoidin innokkaasti: peikonlehteä, kirjovehkaa, ihmepensasta ja kiinanruusua, joka ei kauaa hengissä pysynyt käsittelyssäni. Siivouskomeroa asunnossa ei ollut, vaan pölynimuria säilytettiin vapaasti eteisen nurkassa. Automaattinen pesukone hankittiin, mutta vaikka kapean päältätäytettävän koneen pystyikin siirtämään pieneen kylpyhuoneeseen pesun ajaksi, oli sitäkin muulloin säilytettävä eteisessä, muutoin ei WC:ssä asioiminen olisi onnistunut. Meillä oli myös häälahjaksi saatu kahvinkeitin ja kalliit stereolaitteet musiikin kuuntelua varten.

Sibeliuskadulla Haminassa, 3h + k + kph + vh, 70 m2

Muutimme tähän ihanaan asuntoon Lukki-nimisen kerrostalon kolmanteen kerrokseen kesäkuussa 1978 ja asuimme siinä kolme ja puoli vuotta. Ainoa miinuspuoli asunnossa olivat verenpunaiset kaappien ovet keittiössä. Lupaa niiden uudelleen maalaamiseen ei annettu. Appivanhempani halusivat kustantaa kotiimme sohvakaluston, ja nyt oli tullut aika sen hankinnalle. Kotiutimme viininpunaisella nahalla verhoillun kaluston. Lisäksi hankittiin messinkirunkoinen lasikantinen sohvapöytä ja beigepohjainen plyyshimatto, jossa oli tummanruskeita ja viininpunaisia koukeroita. Ompelin itse käsin viininpunaisesta sametista olohuoneeseen sivuverhot ja kapan. Hankittiin väri-TV. Tähän asuntoon syntyi esikoistyttäremme kesällä 1981. Jo ennen puolen vuoden ikää hän nukkui pinnasängyssä omassa huoneessaan.


Työhuone/lastenhuone. Riisipaperivarjostimet olivat 1970-luvulla suosittuja ja ennen kaikkea jokaisen kukkaron ulottuvilla. Taustalla näkyvät verhot ovat samat, jotka ompelin keväällä 1977 Tuomarilan yksiööni paperikuituisten pöytäliinojen tilalle. Verhojen kuosi on Howard Smithin vuonna 1974 suunnittelema Vallilan Makeba. Tästä alkujaan Miriam Makeban mukaan nimetystä kuosista tuli sittemmin klassikko, jota on myyty jo vuosikymmenien ajan. Jonkinlainen trendinenä minulla taisi siis olla.

Varuskunta-alueella Keuruulla, 3h + k + kph, 71 m2

Muutimme Keuruulle rivitalon päätyasuntoon kevättalvella 1982. Kotimme oli kaikin puolin hieno, lukuunottamatta sitä tummanruskeaksi petsattua koko asunnon kattavaa sisäkattoa ja tummanruskeita ikkunanpuitteita umpipuisine tuuletusikkunoineen. Ne tekivät asunnosta pimeän ja synkän, näen niistä painajaisia vieläkin. Entiset huonekalut loksahtivat helposti paikoilleen. Uutta oli vain koko seinän peittävä tummanruskea kirjahylly olohuoneessa ja lastenhuoneen valkoinen lastensänky siinä vaiheessa, kun esikoinen luovutti pinnasängyn Keuruulla syntyneelle pikkusiskolleen. Tähän asuntoon hankittiin astianpesukone, sillä mieheni ei kotitöihin osallistunut.


Olohuone. Taustalla näkyy uusi kirjahylly.

Vaahterakadulla Lahden Saksalassa, 3h + k + kph + WC + vh, 75 m2

Äitiysloman jälkeen oli vaikeata löytää työtä Keuruulta tai lähikunnista, ja niin muutto työn perässä Lahteen tuli ajankohtaiseksi. Löysimme kivan asunnon kahdeksankerroksisen hissitalon alimmasta kerroksesta. Vasta tässä vaiheessa myin Espoon yksiöni, ja pystyin rahoittamaan 3/4 Lahden asunnosta yksiöstä saamillani rahoilla. Uuteen kotiimme vein suurimman osan Keuruulla olleista huonekaluista, vain tyttöjen huoneeseen hankin uuden punavalkoisen maton ja verhot sekä samanlaisen Niemen tehtaiden valmistaman sängyn nuoremmalle tyttärelleni kuin vanhemmallakin oli. Nerokasta näissä sängyissä oli se, että ne voi laittaa myös päällekkäin kerrossängyksi, niinkuin seuraavassa kodissa tehtiinkin. Tähän kotiin hankin myös mikroaaltouunin ja mankelin.


Lahden kodista ei ole säilynyt yhtään sisustuksellista valokuvaa, joten laitan tähän asunnon pohjapiirustuksen. Lapset ajelivat mielellään ympyrää eteinen-keittiö-olohuone.

Mieheni ei koskaan muuttanut perheensä luo Lahteen. Yllättäen huomasin olevani kahden pienen tyttären yksinhuoltaja. Elämä oli muutaman vuoden ajan aika rankkaa. Asioita ei helpottanut lainkaan se, että työpaikkani siirryttyä Lahdesta Helsinkiin oli taas muutettava ja etsittävä uusi koti pääkaupunkiseudulta.

Teksti ja kuvat:
Marja Lähde

0 Comments