Muotinukkeni tarvitsevat vaatteita mitä moninaisimpiin tilanteisiin. Sydäntalven ajan olen keskittynyt lämpimien takkien ja ulkoilupukujen ompeluun.
Turkit
Olen kuulemma viisivuotiaana julistanut, että minusta tulee isona turkisompelija. Nyt olen päässyt kokeilemaan, miltä tuo ammatti olisi voinut tuntua. Barbie-nukkejen turkit olen ajan hengen mukaan ommellut tekoturkiksista. Niitä onkin ollut Eurokankaassa kattava valikoima.
Luonnonvalkoisesta minkkijäljitelmästä ompelin sekä polvipituisen turkin että lyhyen jakun. Molempiin myös hatut.
Harmaasta pitkäkarvaisesta kaarileikatusta turkiskankaasta sain sekä pitkän että lyhyen turkin. Lyhyt turkki pysyy kiinni hopeisen keinonahkavyön avulla. Vyön solkena on juomatölkin avaaja. Lindan pipo on ommeltu merinovillakankaasta.
Valkoisesta teddyturkiksesta ompelin mm. puoliturkin, säärystimet ja korvaläpät. Valkoinen kaulaliina on mummin kutoma. Leopardikuvioisesta turkiskankaasta tuli puoliturkki ja korvaläpät Sirpalle. Pitkän tytön, Irenen, leoparditurkki on esitelty aiemmassa blogissa. Kummankin tytön korvaläppien kaariosaksi on leikattu kertakäyttömaskin ohuella rautalangalla vahvistettu nenäosa.
Ulsterit
Ulstereiksi kutsun tässä kaikkia villakankaasta, villasekoitekankaasta tai villakankaalta näyttävistä kankaista valmistettuja takkeja. Olen opiskellut kaulusten tekoa, ja suunnitellut erilaisiin kankaisiin ja kuoseihin sopivia malleja. Osa kaavoista on itse piirtämiäni, osan olen löytänyt internetin kautta, osan kirjoista.
Näihin miesten takkeihin ompelin ns. herrainkauluksen. Teemulla myös housut samasta kankaasta, ja päässä huovasta tehty lierihattu, stetson. Jukan takissa on valetaskut ja päässä merinovillakankaasta ommeltu pipo, joka on riittävän korkea peittämään miehen nutturan.
Ruskeapohjainen ruudullinen takki on suoralinjainen ja siinä on suuret päälle ommellut taskut. Myssyn ja kaulaliinan olen ommellut merinovillakankaasta. Pienen barbien, Jennan, tummanviolettiin ulsteriin yhdistin hatun samasta kankaasta. Koska se muistutti aluksi kovasti yö- tai suihkumyssyä, lisäsin siihen reunuksen valkoisesta teddykarvasta.
Vaaleanharmaa ulsteri on järjestyksessä toinen barbie-mukeille ompelemani takki, ensimmäisestä en ole ottanut kuvaa. Vaaleanharmaa kangas oli kovin rispaantuvaa, joten heti leikkaamisen jälkeen jouduin huolittelemaan kaikki reunat ennen kuin edes pääsin ompelemaan itse saumoja. Oikeanpuoleinen takki on viimeisimpiä ompeluksiani, siihen löytyivät pienet nukennapit Nappitalosta ja nauhakanttaukset purin huomioliivistä. Baskeri sopii takin tyyliin, ja koska kangasta oli enää vähän jäljellä, on päälaki ommeltu kahdesta puoliympyrästä. Baskerin keskellä olevaa poikkisaumaa tuskin huomaa.
Punatukkaiselle tytölle sopii persikansävyinen tweed-tyyppisestä kankaasta valmistettu takki. Hattu samasta kankaasta ja tummanpunaiset napit koristeeksi. Oikeanpuoleisessa kuvassa on 100%:sesta villakankaasta ommeltu kapealinjainen takki keväisissä väreissä. Kaulahuivi on palanen omista kätköistäni löytynyttä vanhaa silkkihuivia.
Kävelypuvut
Kävelypuvuilla tarkoitan tässä kaikkia jakkupukuja ja housupukuja, jotka on ommeltu paksuhkoista villanomaisista kankaista, samoista, joista ompelin myös takkeja.
Kummallakin tytöllä yllään samasta kankaasta ommellut kävelypuvut, hieman eri mallisina. Jos tarkemmin katsoo, huomaa, että toisen tytön kävelypuvun kangas on ommeltu nurja puoli päällepäin. Sattui virhe jakun leikkausvaiheessa, mutta käänsin sen voitoksi ompelemalla myös hameen kankaan väärinpäin.
Tummansininen hopearaitainen kangas oli Eurokankaassa myynnissä puoleen hintaan. Ompelin siitä lantiomittaisen jakun, jonka saa kiinni hopeanvärisellä keinonahkavyöllä. Kangas oli niin harvakudoksista, että jakkuun oli pakko tehdä hopeanharmaasta vuorisilkistä kokovuori, muuten nuken kädet eivät olisi menneet hihoista läpi takertumatta kankaaseen. Koska sopivia matalia kenkiä ei ollut saatavilla, ompelin hopeanvärisestä keinonahasta Iidalle asuun sopivat kengät. Oikeanpuoleisessa kuvassa on persikansävyisestä kankaasta ommeltu jakkupuku, joka on lämmin, kun siihen yhdistää merinovillakankaisen pipon ja kaulaliinan.
Sama vaalearuutuinen villakangas kuin edellä takkina, Saijalla housupukuna, Sirpalla kävelypukuna hameen kanssa. Housupukuun tein myös lippalakin.
Muut ulkoiluun tarkoitetut asut
Vaaleansininen pieniruutuinen tikkikangas, jota Eurokangas myi tikkivuorina, soveltui ohuempana tikkikankaana mainiosti muotinukkejen toppatakkeihin. Ullalle ompelin sen pitkänä, Elinalle ja artikkelikuvassa esiintyvälle Paulille lyhyenä. Valkoiset tupsupipot ja kaulaliinat olen kutonut merinovillaisesta vauvalangasta (Hjertegarn Ciao Trunte). Pinkkiin pipoon ja kaulaliinaan on käytetty Viking Garn vauvalankaa. Kaikki langat Lankamaailmasta ja puikot nro 2,5.
Fleece lämmittää hyvin ja sopii barbie-nuken takiksi mainiosti, etenkin tämä pinkki fleece. Askarteluhuovasta kokeilin takin ompelua patikointia ja retkeilyä harrastavalle Sirpalle, eikä sekään hassummalta näytä. Suikkamainen hattu ja ruskeat legginsit täydentävät asukokonaisuuden. Mustat terenauhat ovat kertakäyttömaskien kuminauhoja. Niistä saa hauskoja yksityiskohtia vaatteisiin, mutta voi niitä käyttää myös rumien saumakohtien peittämiseen. Tässäkin takissa hihat on jatkettu, koska askarteluhuovan tilkku oli liian pieni täysimittaisia hihoja varten.
Teddykangasta vaihteeksi hieman eri tavalla käytettynä. Harryn lyhyen takin hihat ja kauluksen kudoin luonnonvalkoisesta vauvalangasta. Tummansinistä trikoosamettia jäi sen verran jäljelle muiden vaatekappaleiden jälkeen, että siitä sai viitan. Huppupäähine on irrallinen, jotta pelkkää viittaa voi käyttää myös nukke, jolla on paksu puoleen selkään asti ulottuva tukka.
Scuba-kangas muistuttaa kovasti mokkanahkaa. Ompelin siitä hupputakin ja pitkävartiset saappaat. Nitalla on yllään villasekoitekankaasta valmistettu viitta, jonka kanttaukset olen purkanut käytöstä poistetusta huomioliivistä. 1970-luvulla katushortsit, joita myös mikroiksi kutsuttiin, olivat jonkin aikaa muodissa. Nyt niitä näkee taas, viimeksi juhla-asussa Oscar-gaalassa. Viittaan yhdistin siis vaihteeksi shortsit, ja kokonaisuuteen sopiva pusero on ommeltu vuorisilkistä.
Vappuna on toivottavasti jo niin lämmin, että näillä keväisillä takeilla tarkenee. Roosanvärinen poutasäähän ja keltainen, jos sattuu sateisempi päivä. Keltaisen hupputakin kangas on peräisin huomioliivistä, kirjaimet leikattu huomioliiviin painetuista teksteistä.
Näillä käsitöillä olen halunnut keksiä mielekästä ja mieluisaa tekemistä ollessani päivät pääksytysten kotona koronaa paossa. Samalla olen myös halunnut haastaa itseäni. Luovuutta on tarvittu vaatteiden suunnittelussa ja sorminäppäryyskin näyttää olevan hallussa. Kaikki ompelut olen tehnyt käsin, yhtäkään ompelukoneen tikkiä ei barbieni vaatteista löydy. Näkökyky on välillä tehnyt tepposia, joten osa vaatteista ei ole onnistunut ihan niin hyvin kuin olen visioinut. Mutta ovatpahan uniikkeja kappaleita virheineen päivineen. Kankaita on vielä jäljellä, joten aion ommella lisää. Minulla ainakin on ollut näitä tehdessä kivaa, ja toivottavasti tekeleeni tuottavat iloa joskus myös muille.
Marja