Olosuhteiden pakottamana jouduin muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Siinä tavallaan ympyrä sulkeutui, kun syntyjään hesalainen palasi takaisin “isoon kylään”. Koti löytyi Leppävaarasta kohtuullisen matkan päästä Konalaan siirtyneeltä työpaikaltani. Eikä vanhempieni kotiin Haagaan myöskään ollut pitkä matka. Uusi kerrostalo, joka valmistui keväällä 1987, sijaitsi korkean mäen päällä. Näkymät kolmannesta kerroksesta olivat huikeat!
Armas Launiksen kadulla Espoon Leppävaarassa, 3h + k + s + ph + WC + halli, 77 m2
Kodin parveke oli tilava ja sieltä saattoi nähdä jopa Helsingin ilotulitukset. Eteishallin neliöiden hyödyntäminen oli haasteellista, mutta jumppamatolle siinä ainakin oli hyvää tilaa. Ylelliseltä tuntuivat keskuspölynimuri, oma sauna, ja pesuhuoneessa sijainneen WC-istuimen lisäksi erillinen WC. Tyttöjen huone oli tilava, oma makuuhuoneeni vähän pienempi. Jouduin ostamaan uuden, 120 cm leveän sängyn itselleni, sillä entinen parisänky ei olisi makuuhuoneeseeni mahtunut. Valkoinen Muuramen kampauspöytä viimeisteli makuuhuoneeni valkoisen ja roosan sävyisen sisustuksen. Siitä alkoi rakkauteni Muuramen kalusteita kohtaan. Kotini värimaailma muuttui vähitellen tummanruskeasta vaaleampaan suuntaan. Kuitenkin vielä muutaman vuoden ajan entiset tummat huonekalut hallitsivat sisustusta, koska jouduin ottamaan todella suuren asuntolainan. Sen korkojen ja lyhennysten maksaminen torppasi kaikki ylimääräiset hankinnat siihen asti kunnes avioeron ositus lopulta saatiin päätökseen.
Haminan ensimmäisestä asunnosta asti mukana kulkenut ruokailuryhmä löysi paikkansa täältäkin.
Vuonna 1978 hankitut nahkakalusto, plyyshimatto ja sohvapöytä kulkivat muutoissa tänne asti.
Kovin pysyväksi ei tämäkään super ihana koti jäänyt. Elämän muutokset vaikuttivat myös asumisratkaisuihin. Vaihdoin työpaikkaa, löysin uuden rakkaan, ja menimme kihloihin. Sulhasellani oli edellisestä liitostaan kolme poikaa, jotka viettivät meillä kaksi viikonloppua joka kuukausi. Jos tytötkin sattuivat olemaan luonani samoina viikonloppuina, meitä saattoi olla yöpymässä ja syömässä jopa seitsemän henkeä. Sille porukalle asunto oli ahdas, joten aloimme etsiä uutta kotia.
Kivenhakkaajankujalla Espoon Leppävaarassa, 5h + k + s + ph + WC, 103,5 m2
Yli puoli vuotta ravasimme ahkerasti asuntonäytöissä, kunnes se oikea löytyi. Tytöt saivat omat huoneet, ja päämakuuhuone oli tilava vastaanottamaan uuden Muuramen parisängyn yöpöytineen. Pikkupojille järjestyi vuodesohva kirjastohuoneeseen, ja vanhin poika nukkui olohuoneen sohvalla. Mieheni ja minut vihittiin avioliittoon helmikuussa 1992 kotonamme, jota olimme ehtineet ennen häitä sisustaa melkein vuoden ajan.
Kaikki ensimmäisestä avioliitosta peräisin olevat tummanruskeat ja viininpunaiset huonekalut ja tekstiilit saivat lähteä uuden mustavalkoisen sisustuksen tieltä. Kodistani tuli nyt raikkaampi ja modernimpi kuin ennen. Geometriset linjat, kromi ja lasi miellyttivät niin miestäni kuin minuakin. Parasta uudessa kodissa oli kuitenkin rauhallinen sijainti puistoalueen reunassa, taloyhtiön päädyssä. Ylimmän, kolmannen kerroksen ikkunat avautuivat kolmeen ilmansuuntaan, ja niistä suorastaan tulvi luonnonvaloa.
Alkuperäinen keittiö, joka remontoitiin nykyaikaiseksi vuonna 2009.
Ennen nykyistä vuonna 2004 hankittua vaaleanharmaata sohvakalustoamme meillä oli valkoisella nahalla verhoillut kahden ja kolmen hengen sohvat. Niissä oli vielä 80-luvun pyöreät muodot. Sohvapöytä ja saman sarjan sivupöydät ovat palvelleet meitä jo 26 vuotta.
Kesälomia Nastolan Oksjärvellä
Tuttu kesäpaikka Nastolan Oksjärvellä on säilynyt tähän päivään asti. Vanhempieni perintönä se on siirtynyt veljeni ja minun yhteishallintaan. Alkuperäinen mummonmökki on vähäisellä käytöllä, lähinnä vierasvarana. Vuonna 1990 kakkostontille hirsisaunan taakse kohosi hirsihuvila Tapiola. Siinä on tilava tupakeittiö, 2 makuuhuonetta, parvi ja terassi. Mitään vanhoja roinia tähän huvilaan ei koskaan viety, vaan suunnittelin sisustuksen yhdessä äitini kanssa väri- ja kalustevalintoja myöten. Niin ihana ja viihtyisä kuin siitä tulikin, siellä viettämäni aika on vuosi vuodelta vähentynyt. Viime vuonna olin siellä enää vain yhden päivän. Kesälomat vietän nykyään eri puolilla Suomea golfia pelaten. Golf ja matkustaminen ovat mieheni ja minun yhteisiä harrastuksia.
Uuden hirsihuvilan keittiö löytyi valmiina. Vesi kannetaan edelleen, ja nurkan takana on isäni rakentama uusi ulkohuusi.
Uusi pirttipöytä ja penkit noudattavat samaa vaaleaa puunsävyä kuin koko huvilakin on. Luonnonvalkoiset verhot hentoine heinäkuvioineen ovat raikkaat ja keveät.
Sarja elämäni kodeista päättyy tällä erää tähän. Itse olen nauttinut muistelemisesta, ja toivottavasti sinäkin olet saanut jonkinlaisen kuvan siitä, miten elinympäristömme ja käytettävissä olevat resurssit muokkaavat kotiemme sisustamista. Jotkut huonekalut ovat kestäneet useita vuosia ja muuttoja. Vanhempieni vuonna 1951 hankkimasta ruokailuryhmästä luovuttiin vasta heidän kuoltuaan vuonna 2013. Pitkäikäinen oli myös vuonna 1977 Haminan kotiin hankittu ruokailuryhmä, joka palveli loppuvuotensa tyttäreni ruokapöytänä aina viime vuoden loppuun asti. On myös ollut hauskaa havaita, että jotkut asiat tulevat takaisin oltuaan muutaman vuosikymmenen poissa. Esimerkiksi viherkasvit, peikonlehti etunenässä, ja seinäryijyt ovat jälleen kysyttyjä sisustuselementtejä. Myös huonekalujen samettiverhoilu on taas suosittua. Yleisesti ottaen 1950-luvulla osattiin suunnitella ja valmistaa laadukkaita ja kestäviä huonekaluja. Ei ihme, että niitä mielellään hankitaan kirpputoreilta ja huutokaupoista moniin koteihin tänäkin päivänä. Hyvää kannattaa kierrättää.
Elän juuri nyt mielenkiintoisia aikoja kotimme tavaroita karsien ja uutta kotia etsien. Missä ja minkälainen mahtaa olla mieheni ja minun seuraava yhteinen kotimme, ja onko se jo viimeinen maanpäällisen eloni taipaleella.
Teksti ja kuvat:
Marja Lähde, sisustussuunnittelija