Muotinukkeja valmistava yritys Mattel voi hyvin. Maailmassa myydään vuosittain miljoonia Barbieita. Näillä nukeilla leikkivät niin lapset kuin aikuisetkin. Keräilijät ovat valmiita maksamaan suuria summia saadakseen kokoelmiinsa harvinaisempia Barbie-nukkkeja. Varsinkin Hollywoodin puvustaja Bob Mackien stailaamista nukeista joutuu maksamaan huimia summia. Jo yli sata tunnettua muotisuunnittelijaa on vaatettanut Barbien. ”Barbie Signature” -sarjan nuket ovat keräilijöiden suosikkeja, mutta olen minäkin muutaman sellaisen ostanut.
Urabarbiet ja muut sarjat
En ole keräilijä, vaikka olen viimeisen vuoden aikana ostanut useita Barbeja ja Kenejä. Suunnittelen niille vaatteita, ja ompelen. Keksin niille nimet, ammatit, harrastukset ja tarinoita ompelemiini asuihin. Vuonna 1965 Mattel alkoi valmistaa Barbielle työasuja. Näistä erilaisissa ammateissa toimivista Barbeista muodostui sarja ”Barbie Career”. Sen rinnalla myydään sarjaa ”Barbie, You can be Anything”. Kummankin sarjan Barbeilla on myyntipakkauksessa johonkin ammattiin tai toimintoon liittyvä asukokonaisuus yllään. Itsekin omistan muutamia näihin sarjoihin kuuluvia nukkeja, nimittäin poliitikon, hedelmätarhurin, pop-tähden, luistelijan ja tennispelaajan. En ole kuitenkaan halunnut sitoutua valmiiksi tarjottuun, vaan olen keksinyt ihan toiset ammatit nukeilleni, ja osa valmisvaatteista on päätynyt harrastuksissa käytettäviksi asuiksi.
Työvaatteet
Vuoteen 2018 mennessä Barbie on toiminut jo yli 150:ssä ammatissa, ja lisää tulee koko ajan. Monissa ammateissa ei tarvita erityistä työ- tai virkapukua. Sellaisia ovat omista nukeistani esimerkiksi arkkitehti, kiinteistönvälittäjä, sihteeri, opettaja, asianajaja, toimittaja, kirjanpitäjä ja näyttelijä. Nukeillani on myös ammatteja, joissa työasu on tarpeen. Esittelen tässä vain itse ompelemani työasut.
Silmälääkärinä työskentelevä Teemu pukee sinisten farkkujen ja T-paidan päälle valkoisen takin. Trikoosta ommeltu rento koteloleninki toimii hyvin apteekkari Adelen työtakin alla.
Hammaslääkärin valkoiseen takkiin olen yhdistänyt yksinkertaisen trikoosta valmistetun koteloleningin. Sairaanhoitajan ammatissa toimivalle Ullalle ompelin housuasun turkoosista viskoosikankaasta.
Valkoiset joustavat housut yhdistettynä sinivalkoiseen tunikaan muodostavat fysioterapeutti Elsan työasun. Tunikan valkoisissa tereissä olen jälleen kerran hyödyntänyt kertakäyttömaskien kuminauhoja. Valkoiseen takkiin pukeutunut optikko Nita käyttää itse melkein aina piilolinssejä, mutta ihastui myös näihin perhosmallisiin turkooseihin kehyksiin. Päivien valoisuuden kasvaessa Nita suosittelee panostamaan hyviin aurinkolaseihin.
Miran musta kampaajan suojaessu valmistui paitapopliinista. Miran sulhanen Harry on ammatiltaan autonkuljettaja. Hän ajaa vain limousinea ja valtiollisia virka-autoja. Niinpä hänen kyydissään ovat olleet monet julkisuuden henkilöt, valtioiden päämiehet ja ministerit. Tällaisia asiakkaita saa kuljettaa vain asianmukaisesti pukeutuneena. Siksi ompelin hänelle työasun, joka koostuu mustasta puvusta, liilasta kauluspaidasta ja violetista solmiosta. Koppalakki kruunaa komeuden.
Villellä riittää töitä rakennuksilla ja remppahommissa. Mustat monilla taskuilla varustetut takki ja housut ovat asun perusta, mutta huomioliivi pitää tietenkin olla myös. Turvakypärän Ville saa aina työnantajan puolesta, sitä ei näissä kuvissa näy.
Jukka omistaa ravintolan ja on huippukokki. Mutta miksi valitsinkaan hänelle ammatin, jonka työasu oli vaikea tehdä? Varmaan halusin vain haastaa itseni. Pieniä mustia nappeja ei tähän hätään löytynyt, joten ompelin mustasta helmiäislangasta nappien kuvat valkoiseen kokin takkiin. Kun Jukka ryhtyy keittiössä tosi toimiin, hän käärii hihat ja laittaa mustan essun eteen.
Vihdoinkin valmistui tämä lentoemännän jakkupuku. Kiiltävät napit ovat Nappitalosta Helsingistä ja terenauhat löysin Ompelutarvikeliike Nappipuodista Tampereelta. Silkkihuivin logo on entisen työpaikkani Starckjohann-Telkon, mutta harva sen nykypäivänä tunnistaa. Kun Anna lentää kylmästä Suomesta lämpimämpiin maihin, hän pukee työpuvun päälle villashaalin. Kabiinikokoisen matkalaukun runkona on vanha simpukkakännykkäni. Se on mittasuhteiltaan ja muodoiltaan oikean kokoinen ja kankaalla päällystettynä siitä sai melko aidon näköisen.
Seuraavassa blogissa sitten esittelen Barbeille ja Keneille ompelemiani harrastevaatteita. Niitäkin olen vuoden kuluessa ommellut aika monta.
Marja